08. Mustia laatikoita

Jokaisen keräilijän ongelmana on jossain vaiheessa kokoelman säilyttäminen ja/tai esineiden esillepano. Haaveena on saada esineet säilymään niin, että ne eivät haalistuisi, haprastuisi, hapettuisi, haituvoituisi eivätkä tyystin hajoaisi. Pölyyntymisen ajatteleminenkin pöyristyttää, päivittäisestä puhdistamisesta puhumattakaan. Kröhöm.

Pohdin itsekseni ja kaivelin verkosta tietoa: muovitaskut ovat monilla käytössä, mutta olen joissain muovilaaduissa havainnut taipumusta tarttua painomusteeseen. Mistä löytää sellainen muovi, joka säilyttäisi kannet vahingoittumina? Mylar? Kovin on kallista minun ei-niin-huippulaatuisille lehdilleni. Lisäksi tukikartongin tulisi olla oikea, jotta siitä haihtuvat aineet eivät haprastuttaisi lehtiä. Hapotonta kartonkia kävin kyselemässä konttoritarvikeliikkeistä, vaan ratkaisua eikä neuvoja löytynyt. Ongelmana oli vielä sekin, että olen aina vierastanut ajatusta siitä, etten pääsisi lehtiä hypistelemään, sivuja kääntelemään ja painomusteen tuoksua haistelemaan ottamatta aina lehteä pussista pois. Ja onhan ne pussissakin olevat lehdet kuitenkin johonkin laitettava.

Vihdoin ongelman ratkaisua helpotti löytämäni fakta siitä, että säilytinpä lehteni miten tahansa, niin painovärit haalistuvat noin sadan vuoden kuluessa. Sillä lailla. Miten olisi tyhjiöpakkauslaite ja pimeähuone viinikellarissa? Ja pöh, kestää sen minkä kestää. Hylkäsin kaikki perinteiset alan harrastajien pussukat ja pohdin lähinnä, miten säilyttää lehdet valolta ja pölyltä suojassa ja niin, että ne olisi helppo lajitella. Kodin kansio -tyyppinen ajatus alkoi itää kallonpohjassa, mutta perinteinen kodin kansio ei salli kokoelman laajentamista riittämiin. En muista enää, miten löysin Clas Ohlsonin mustat arkistolaatikot, mutta ne olivat minulle juuri täydelliset! Sisällä kymmenen kappaletta riippukansioita, joihin sai nimilaput yläosaan lajittelua varten ja tilaa oli riittävästi usealle lehdelle per kansio. Laatikot ovat hyvännäköiset, ne voi pinota päällekkäin, niissä on kannet ja ne kehtaa laittaa vaikka näkyvälle paikalle. Lehdet on helppo poimia sen mukaan, mitä haluaa kulloinkin tutkia. Josta päädyinkin seuraavaan ongelmaan: miten jaotella lehdet järkevästi? Maakohtainen jako ei ole järkevää, koska useassa maassa on vain yksi lehti. Maanosittain? Yhteen riipputaskuun mahtuu monta lehteä, mutta ei rajattomasti (Eurooppa-kansiosta tulisi aika pullea…). Kielikohtaisesti? Meksiko ja Espanja, Iso-Britannia ja Singapore samassa kansiossa? Poliittinen jako? Kulttuurinen? Ei tämä keräily niin yksioikoista aina olekaan :)

Kehittelin sitten oman jaotteluni hyödyntäen osin kirjastojen lajittelujärjestelmää, osin omia mieltymyksiäni ja näkökantojani. Ihan täydellisesti se ei ole toiminut, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Jaotteluni on seuraavanlainen: Pohjoismaat, Keski-Eurooppa, Ranska,  Etelä-Eurooppa, Baltia, kyrilliset, entinen Jugoslavia, Itä-Eurooppa, Balkan, Lähi-itä ja Afrikka, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Intia, Oseania ja Kaakkois-Aasia. Joillekin riitti yksi kansio, toisia varten piti varata kolmekin kansiota (kun ei mopo pysy käsissä, ei sitten millään :) ) Latinankielinen Donaldus Anas ei riippukansioon mahdu, mutta laatikon sisälle sopii onneksi.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s